01.11.2018

Ajatuksia urheilujohtamisen periaatteista

Ajatuksia urheilujohtamisen periaatteista

Huonosti menneiden yleisurheilun EM-kisojen jälkeen on suomalainen urheilujohtaminen ja -järjestelmä nostettu tikun nokkaan. Onhan yleisurheilu ollut koko itsenäisyytemme ajan suomalaisten penkkiurheilijoiden yksi lempilapsista.

Olen vasta myöhemmällä iällä siirtynyt yritysmaailmasta myös urheilujohtamisen puolelle. Siis ilman henkilökohtaista aikuisiän huippu-urheilukokemusta. En osaa aina asettua siihen urheilujohtajan asemaan, joka puhuu ja tekee omaan urheilijakokemuspohjaan nojaten. Usein en edes haluakaan asettua. Kaikella kunnioituksella.

Useimmin kuulemani väite on, ettei urheilujohtamiseen voi soveltaa samoja periaatteita kuin yritysten johtamiseen. Ei varmasti aina voikaan. Mutta jos urheilutulokset eivät tue nykymallia, on siihen tehtävä muutoksia. Harvoin, jos koskaan, lopputulos muuttuu toistamalla samoja malleja uudestaan ja uudestaan.

Yritysmaailmasta on otettavissa paljon hyviä malleja ja käytänteitä myös urheilujohtamiseen. Kaikki lähtee tavoitteesta. Selkeästä, kunnianhimoisesta ja hyvin kommunikoidusta sellaisesta. Tavoitteen asettaminen osoittaa myös johdon ymmärryksen omasta tekemisen ja suorittamisen tasosta suhteessa kilpailijoihin. Niin urheilussa kuin yritysmaailmassa. Kun tavoite on kaikilla kirkkaana mielessä, on sen tueksi luotava strategia. Strategia, joka jalkautuu paperilta käytäntöön. Strategia, joka määrittelee organisaation.

Tänä päivänä muuttuvassa kilpailukentässä rakenteiden ja organisaatioiden on oltava joustavia. Rakenteiden on tuettava strategian toteuttamista, eikä päinvastoin. Ja lopuksi työnsuorittajan, eli tässä tapauksessa urheilijan, on saatava johdon varaukseton tuki tuloksen tekemiselle. Urheilijan on tiedettävä, mitä häneltä odotetaan ja hänelle on annettava taloudelliset ja toiminnalliset edellytykset sen toteuttamiseen. Mikäli näin ei ole, on palattava takaisin tavoiteasetantaan.

Edellä mainitusta tavoiteasetannan selkeydestä kertokoon esimerkki edustamastani autourheilusta. Ron Dennisin valtakaudella McLaren oli Formula 1:n johtava ja kaikkein selkeimmin yrityksenä johdettu F1 talli. Jokainen hankinta-, kulu- ja investointipäätös joutui läpikäymään yhden selkeän Ron Dennisin kriteerin: ”Tekeekö tämä hankinta tai investointi autostamme nopeamman?” Selkeää ja yksinkertaista. Jos vastaus oli ”kyllä” päätöksentekijän oli osattava perustella asiansa urheilullisen tavoitteen näkökulmasta ja vastattava asian seurannasta toteutukseen asti. Aina se ei tietenkään ole yksinkertaista. Mutta osoittaa tavoiteasetannan tärkeyden ja sen, mistä huippu-urheilussa loppujen lopuksi on kyse. Ei rakenteista, ei henkilöistä, ei organisaatioista, vaan ainoastaan tuloksen tekemisestä.

Palatakseni alkuun. Urheilu- ja yritysjohtamisessa on paljon yhteneväisyyttä. Kyse on yritysjohtamisen oppien soveltamisesta urheilujohtamiseen. Ja juuri tuo soveltava oppi niin yliopisto- kuin alemman tason koulutuksissa on Suomessa liian vähäistä. Meillä kyllä opetetaan liiketoimintaa ja urheiluvalmentamista, mutta ei riittävän laajasti urheilun johtamista liiketalouden näkökulmasta.

Tähän suomalaisten ongelmaan heränneenä olemme yhdessä yhtiökumppanieni kanssa tuoneet United States Sports Academyn akateemiset koulutusohjelmat suomalaisten urheilujohtajien saataville. United States Sports Academy on USAn ainoa yliopisto, joka tarjoaa yliopistotutkintoja vain urheilujohtamiseen ja -valmentamiseen. Ja tämäkin akatemia sai aikanaan USAssa alkunsa huonosti menneiden Munchenin kesäolympilaisten seurauksena vuonna 1972. USAn urheilujohtamiselle piti tehdä jotain. Ja se myös tehtiin.

Atte Varsta, yhdistyksen hallituksen jäsen

Blogi
Jaa: / / /